UNI, ehkä se tärkein polttoaine

Voin sanoa, että jos joku kurkistaisi nyt pääni sisään näkisi siellä samanlaisen sekamelskan kuin mitä meidän keittiön pöytä on tällä hetkellä. Peiliin kun katsoisin niin näkisin vaan mustat silmän aluset ja -pussit joihin ei enää jääpalat ja eye patchit auttaisi, iho oli varmaan hieman harmahtava ja silmät väsyneet. Joku kysyisi monesko kahvikuppi on menossa, vastasin että toinen pannullinen jo. Entä miksi mielialani heittelee kärryn pyöriä ja kiihdyn nollasta sataan murtosekunnissa, pillahdan itkuun kun näen liian söpön eläinvideon tai miksi kikatan kuin hysteerinen noita-akka pilvessä. Noh.. aloitetaan alusta.

Voin kertoa, että tulin juuri suihkusta. Eilen työpäiväni venyi 12tuntiin, ja töistä päästessäni haaveilin vaan pehmeästä sängystä ja monen tunnin yöunista.. Mutta monen tunnin haaveunet haihtuivatkin klo 4.30 kun heräsin johonkin ja en saanut enää unta vaan jäin pyörimään sänkyyn. No aamu kuuden ja seitsemän välillä päätin luovuttaa, ei kun ylös ja kahvinkeitin porisemaan. Vielä olisi edessä tuskainen iltavuoro, joten tiedän jo nyt että tästä päivästä tulee ihan tuskainen. Mutta jos jotain positiivista pitää löytää tästä aikaisesta aamusta ja kolmen tunnin yöunista, niin sain palautettua yhden koulutehtävänkin etuajassa, enkä tavalliseen tapaani myöhässä. Olen kuitenkin jo yläaste ajoista lähtien nukkunut lyhyitä ja pätkittäisiä öitä. Olen siis tottunut vähäisiin yöuniin, kuuden tunnin yö unet ovat sellainen normaali unen määrä minulla. Viime vuoden puolella päivärytmini kääntyi ihan ylös alaisin kun laajensin osaamistani töissä ja aloitin tekemään aamiaisvuoroja, jolloin herätys soi neljän aikaan ja työmaalla piti olla kello 5.30 valmiina toimimaan. Parin kuukauden jälkeen huomasin että nämä aamuyön herätyksen eivät sopineet minulle sitten ollenkaan, pelkäsin usein että nukun pommiin, jolloin yöunet jäivät sellaiseksi koiran uneksi. En toisin sanoen päässyt missään vaiheessa täysin syvään uneen vaan olin koko ajan pintaunessa. Se väsymys kävi todella pahasti kropan ja mielen päälle..

 En jaksanut tehdä mitään ja olin koko ajan itkuherkkä tai kärttyinen, iloisuus muuttui väsymyssekoiluiksi ja lopulta hermoromahduksen saaminen aamiaisvuorossa herätti hakemaan apua työterveydestä. Sain avuksi unilääkkeet, suurien ja tehottomien melatoniini määrien tilalle. Siinä vaiheessa huomasi oikein kuinka huonosti nukutut yöt oikein vaikuttivat koko olemukseen ja jaksamiseen. Kunnon yö unet ja kunnollinen ruoka ovat oikeanlaisen jaksamisen A ja O, ehkä myös iän tuleminen voi vaikuttaa siihen ettei jaksa samalla tavalla kuin 15-vuotiaana. Huonoihin ja lyhyisiin yöuniin on rinnastettu hälyttävät riskit sairastua vaikka mihin sairauksiin ja ylipainoon. Hyvät yöunet helpottaa stressiä, ja pitää jaksamisen korkealla. Olen nyt yrittänyt opetella nukkumaan ainakin sen 7.5h yössä, ja ihan hyvällä menestyksellä!

Kolmen kuukauden silloin tällöisen syönnin jälkeen voin kertoa, että olen nukkunut hyvin. Olen myös huomannut kuinka hyvien yöunien ansioista olen paljon skarpimpi. Jaksan tehdä asioita, panostaa koulutehtäviin, työhön, en tarvitse aina niitä päiväunia ennen tai jälkeen töiden. Vapaapäivinäkin jaksan puuhastella ja olla jopa sosiaalinen, sekä stressitasoni ovat laskeneet pykäleen tai kaksikin alaspäin, kiitos kunnon yöunien. Mutta viime yönä kun olisi ehkä pitänyt turvautua lääkkeisiin niin siitä sain kärsiä nyt tänä aamuna, ensi yönä kokeillaan uudestaan :)

Onko teillä millaisia unitottumuksia?