Ajatuksia selfiestä ja omasta somesta

Oletteko ikinä miettinyt, miksi olemme somessa tai miksi otamme selfieitä? 

Selfiet on vallannut aika ison osan meidän kulttuurista ja ne on edelleen todella isossa roolissa somekulttuurissa. Muistan noin 10 vuotta sitten kun etukameralla varustetut puhelimet oli harvinaisia, somella tarkoitettiin Facebookia tai Twitteriä, blogi-piirit oli todella pienet, Youtubesta etsittiin lempiartistien musavideoita sekä eläinvideoita ja ihmisten kanssa kommunikointiin soittamalla tai tekstarilla. Sitten meni parisen vuotta eteenpäin, älypuhelimet sekä etukamerat alkoivat yleistyä että lisää erilaisia somekanavia alkoi tippua kuin sieniä sateelta. Selfieiden ottamisesta tuli räjähtävä buumi, joka paikasta, jokaisen kanssa, ja joka hetkestä piti ottaa selfie. Jos et ottanut ja et jakanut sitä Facebookiin tai muuallekaan, olit näkymätön. Nykyään se on täysin arkipäivää että selfieitä otetaan tai ei oteta ja niitä jaetaan tai ei jaeta somessa. Mutta minkä takia otamme ylipäätään selfien itsestämme tai kavereiden kanssa?

Jotkut voivat väittää että selfien ottaminen ja sen jakaminen on hirveän itserakasta, tai huomion ja hyväksynnän hakua. On ihan totta, että elämme nykyään yhteiskunnassa jossa haetaan koko ajan hyväksyntää ja näkyvyyttä. Julkisuuteen nouseminen tai työuralla eteneminen voi olla yllättävän helppoa somekulttuurin yleistymisen ja arkistuneisuuden myötä vaan se voi olla helppoakin, jos tekee asiat oikein. Mutta ei se ihmisestä itserakasta tee jos otat itsestäsi kuvan ja jaat sen somessa. Minusta se on tervettä itsetuntoa. Uskallat näyttää ihmisille millainen ihminen olet, meikillä, filtterillä tai all naturel. Mutta tietenkin, niin tässä kuin monessa muussakin asiassa tämä voi mennä myös pieleen.
Paljonhan somessa pelataan ulkonäöllä, editointi taidoilla, oikeilla kirjoitusasuilla ja persoonalla. Itse ainakin myönnän että näitten kanssa vielä opetellaan, mutta ehkä vielä joskus siitä tulee itsellekin luonnollista. Välillä ihan pelottaa laittaa pikkasen sitä omituista persoona mukaan postaukseen tai IG-julkaisuun. Samoin välillä ihan pelottaa julkaista joku tietyn lainen ja hieman erilainen kuva. Mutta se on myös yksi tapa viedä itseään epämukavuus alueelle.

Tanja mainitsi blogissansa siitä kuinka hän ennen kammoksui kameraa, mutta ajan myötä myös oma puhelin ruvennut täyttymään omista kuvista blogin myötä. Itse voin myös allekirjoittaa tämän ihan täysin. Mulla oli ennen todella epämiellyttävä tunne kameran edessä ja on siis edelleen varsinkin jos puhutaan spontaaneista kuvista jotka tulevat täysin puskista. Yleensä menen kameran eteen silloin kun minusta tuntuu siltä. Selfieiden ottaminen oli silloin omina teiniaikoina päivittäinen rutiini, mutta nykyään ei niinkään. Joskus selfieitä tulee otettua ja niitä tulee julkaistuakin omassa somessa. Olen kuitenkin huomannut, että omien selfieiden ottamisesta tulee yleensä sellainen hassutteluvartti. Sisäinen lapsi ei voi ottaa tätäkään asiaa tosissaan :D. Haluan omilla selfieillä välittää fiiliksiä, kertoa vaikkapa niille rakkaille Saksan kavereille että kaikki hyvin täällä päädyssä, tai sitten kertoa oman elämäni muutoksista vanhoille koulukavereille. Olen todella huono soittamaan tai laittamaan viestiä, niin koen, että jos joku tutuistani haluaa tietää mitä elämässäni on meneillä, he voivat katsoa sen somesta. Siksi välillä niiden fiilisselfieiden julkaisu on ihan hyvästä, mutta mikään ei ole ärsyttävämpää kuin et feedissä jokainen kuva on selfie eri kuvakulmasta.

Välillä tulee mietittyä että mihin tämä maailma on menossa somen takia, mutta onhan some myös aukaissut paljon uusia mahdollisuuksia niin markkinoinnissa, töiden suhteen, ja yhteydenpitojen saralta. Siitä löytyy niin hyvät kuin huonot puolensa, omat onnistumiset ja vaaran hetket, mutta tätä se nykypäivä on. Selfien julkaisu on tervettä, itsestä pitäminen ei ole itserakkautta, oman persoonan käyttäminen ei ole huono asia vaan suotavaa ja fiiliksiä pitää jakaa.

Muistakaa ihmiset somettaa!