Sivut

maanantai 7. tammikuuta 2019

Hups, pieleen meni !

Heipat vaan kaikille ! Nyt päästän teidät näkemään pienen palan asukuvauksien takaan, nimittäin nyt on aika esitelle pieleen menneitä otoksia. Muuta ei voi sanoa että kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Minulla on tapana irrotella hieman, päästä sisäinen narri irralleen ennen kuvauksia, jotta saan tarpeeksi rennon ja oikean fiiliksen kameran eteen. Mä tykkään naurattaa ihmisiä, ja osaan myös nauraa itselleni. Se nimittäin kertoo vaan terveestä omakuvasta ja itsetunnosta. Olen myös huomannut, että jos laittaa itsensä vähän likoamaan, niin piristää toivottavasti jonkun toisen huonoa päivää ja se jos mikä piristää omaa päivää.
Pieleen menneiden kuvien julkaiseminen tuo myös bloggaajasta esiin toisenlaisen puolen, siksi haluan haastaa näin vuoden vaihteen kunniaksi muutkin bloggaajat lähtemään tähän pieleen menneiden kuvien julkaisuun. Rikkomaan hieman niitä kiiltokuvia ja tuomaan pientä realistisuutta ja hauskuutta blogimaailmaan.
PIGVIINITANSSI !
Edellisen pieleen menneiden postauksen voit käydä lukemassa tästä.

lauantai 5. tammikuuta 2019

2❤️18

Heipat vaan kaikille täältä sairaspediltä ! Eilen flunssa sai minut kouriinsa kesken työpäivän ja minut sitten lähetettiin kesken päivän lääkärille ja kotiin. Mukava tuliainen sisaruspäivästä Helsingistä. Mutta nyt vielä hetken kun on voimia tehdä ylipäätään mitään muuta kuin yskiä keuhkoja pihalle niin ajattelin tulla jakamaan teille pienen koosteen viime vuodesta. Tästä vuoden koostepostauksesta on tullut pieni muotoinen perinne, se on hyvä tapa laittaa edellinen vuosi pakettiin ja aloitella alkavaa vuotta vähän niin kuin uusilla silmällä.
Alkuvuodesta hain opiskelemaan, kiitos sen hetkisen työtilanteen. Se auttoi minua ymmärtämään, että haluan tehdä ihan jotain muuta elämälläni. Käytiin hyvällä porukalla laivalla Roope Salmisen ja Koirat-yhtyeen keikalla, tästäkin reissusta jäi erittäin hämärät muistikuvat ja kipeät vatsalihakset. Kävin nostattamassa ammatillista innostusta Gastro-messuilla. Erosin itselleni myrkyllisestä suhteesta. Jouduin sanomaan heipat parhaalle kaverilleni joka lähti rakkauden perässä Ruotsiin. Kävin tekemässä piristysreissun Helsinkiin ja se teki enemmän kuin hyvää. Koin elämäni ensimmäiset pääsykokeet, joita jännitin niin paljon. Opin taas rakastamaan luonnonkiharoita hiuksiani ja palasin takasin kotiin, ravintola-alalle. Alkuvuodesta päätin myös että yritän pitää postaustahtini tasaisena ja noin yksi postaus viikkoon. Olen tosi tyytyväinen itseeni että sain pidettyä tahdin suunnilleen tasaisena, jos ei lasketa paria kuukautta jolloin tavoitteet jäi vajaaksi.
Ehkä koko vuoden paras asia oli viiden päivän reissu Budapestiin. Muistan kuinka olin jo vuosi tolkulla suunnitellut reissua Budapestiin, ja kuinka päätin vain että tuolloin pidän viikon lomaa ihan kaikesta ja lähden, joko yksin tai jonkun kanssa. Matkaseura löytyikin aika nopeasti ja ei kun lippuja varailemaan ja matkaan. Reissussa opin että muista tehdä matkaselvitys ajoissa, muuten joudut pulittaan pitkän pennin että pääset kotiin. Mutta muistot siitä lämmöstä, ruoasta, juomasta, norsuista ja kulttuurista lämmittää pitkälle kevääseen.
Koko kesä meni aikalailla töitä tehdessä, mutta tuli myös istuttua terassilla nauttien suosivista säistä. Syksyllä aloitin opinnot ammattikorkeakoulussa monimuotopuolella. Löysin myös intohimoni ihon hoitoa kohtaan. Täyttäessäni 21 sanottiin samalla myös hyvästit Cheekille Lahden mäkimontussa. Osallistuin Tampereella koulutukseen koskien tätä alkanutta vuotta. Tiukat aikataulut, stressi ja kiire ohjasivat syksyäni aikalailla. Toteutettiin uutta konseptia työporukan kanssa. Opettelin myös uutta puolta omasta työstäni ja totesin ettei se pidemmän päälle sovi minun terveydelleni. Joulun alla myös tein päätöksen, jota en uskonut tekeväni vielä pitkään aikaan. Mutta siitä saatte kuulla myöhemmin täällä blogin puolella. Loppuvuotena tuli myös paljon potkuja päähän. Epäselviä tilanteita työn puolesta, lomista ja irtisanoutumisista jotka pistivät oman elämäni aika sekaisin. Lisäksi vääntöä ammattiliiton, työkkärin ja Kelan kanssa, jotka ovat nyt siirtyneet taas ylemmälle taholle.

Mutta kaikesta huolimatta vuosi 2018 kohteli minua hyvin, ja toivottavasti vuosi 2019 kohtelee vielä paremmin. En voi muuta toivottaa kuin hyvää uutta vuotta 2019 ja minä palaan sänkyyn takaisin nukkumaan :)

torstai 27. joulukuuta 2018

Silmälasit 1v

Aika lailla tasan vuosi sitten sain elämäni ensimmäiset koko aikaiset silmälasit. Muistan sen kun rupesin itkemään optikolla ollessani kun sain koelinssit silmille, itkin koska maailma ei ollut sumea ja myös että miten en ollut vielä satuttanut näköni takia vielä ketään liikenteessä. Se todellisuuteen herääminen yksinkertaisesti kauhistutti. Tunteet oli ristiriitaiset silloin mutta nyt kokonaisen vuoden jälkeen en enää osaa edes olla ilman laseja. Välillä ne unohtuu edelleen aamulla laittaa päähän, varsinkin kiireessä(lue: nukuin taas pommiin).Vaikka luulin että elämäni vaikeutuu koska linssit ovat koko ajan tielläni, mutta oikeastaan elämä on vain helpottunut kun näkeekin kunnolla :D
Mutta mitä muutoksia olen sitten huomannut vuoden käytön aikana ? Ensimmäiseksi, migreeni kohtaukset on vähentynyt, ihan huomatusti. Ennen migreeni kohtauksia tuli melkein kerran viikossa, mutta nyt niitä tulee ehkä kerran kuukaudessa, jos edes sitäkään. Toiseksi, nauroin kun katsoin vuoden tai kahden vuoden takaisia valokuvia. Nauroin miten pikku tytöltä olenkaan näyttänyt ilman laseja. Silmälasit ovat tuoneet sillaista aikuismaista olemusta niin henkisesti kuin ihan fyysisesti. Jotenkin se oma olemus on muuttunut silmälasien myötä, positiiviseen suuntaan tietenkin. Mutta silmälasit myös ovat pahentaneet mustia silmän alusia. Olen aina ollut kirottu tummien silmän alusten suhteen ja ne ei lähde vaikka kuinka nukkuisi ja eläisi terveellisesti. Silmälasien myötä olen huomannut miten silmän aluset ovat vaan tummuneet tummumisesta. Tänne päin saa suositella erilaisia aineita niiden piilottamiseen !
Olen myös huomannut ettei jotkut ihmiset tunnista enää. Törmään vanhoihin koulukavereihin, lapsuuden ystäviin tai ex-kollegoihin, he eivät tunnista vaan tuijottavat minua kuin hullua kun moikkaan. Yleensä naurahdan vaan ja otan silmälasit pois päästä jos näen ettei yhdistäminen onnistu. Siinä vaiheessa sitten viimeistään. Vuoden aikana on tullut huomattua myös se miten kannattaa meikata silmälasien kanssa. Tummaa silmämeikkiä kannattaa välttää jos et halua näyttää turpaan saaneelta, samoin vahvoja rajauksia. Neutraali meikki sopii hyvin arkeen, ja vähän näyttävämpi meikki sitten juhliin. Mutta näyttävänkin silmämeikin kanssa pitää olla todella varovainen, koska linssit voivat pilaa meikin ulosannin. Oikeanlaisen silmämeikin pohjan pitää oppia tekemään kantapään kautta, ja kokeilemalla erilaisia tyylejä ja värejä. Nimimerkillä kokemusta on :D

maanantai 17. joulukuuta 2018

Joulukorttitehdas

Kaverit ja sukulaiset ! Jos haluatte pysyä jännityksessä millaisen kortin tuut saamaan tänä jouluna, älä lue tätä ! :D
Olen nyt ruvennut ottaa ihan tavaksi tämän joka jouluisen joulukorttien lähettämisen. Nimittäin olen todella huono ostamaan lahjoja, hyvä että perheen ja poikaystävälle saa lahjan hankittua ja kavereita muistan glögilasillisen ääressä. Siksi tykkään lähettää joulukortin. Ne on vähän enemmän kuin jouluna lähetetty tekstiviesti tai koko sosiaaliselle medialle laitetut hyvän joulun toivotukset. Ja onhan siinä myös enemmän fiilistä mukana kun ne on itse tehtyjä. Viime vuonna tein ensimmäistä kertaa itse joulukortit kaikille sukulaisille ja läheisille, ja samalla tavalla jatkoin myös tänä vuonna. Joulukortteja tulee tehtyä sen parisen kymmentä kappaletta ja niitä lähtee niin ympäri Suomea kuin myös ulkomaille. Tänä vuonna joulukortit tehtiin maalaamalla, kun viime vuonna oli huopaiset leikkaa-liimaa kortit. Yläpuolelta näet millaiset kortit lähetin tänä vuonna lämmittämään läheisiäni. Kai sinä muistit lähettää omat joulukorttisi ?