Sivut

keskiviikko 12. kesäkuuta 2019

What is going on now?

Heipat vaan kaikille ja mahtavaa alkanutta viikkoa! Pitkästä aikaa voisin tulla teille kirjoittelemaan ihan vaan kuulumisia ja muutenkin mitä kaikkea mun elämässä on nyt menossa. Voin kertoa sen verran että alkuvuosi ja kulunut kevät on ollut aika tapahtuma rikas, ehkä niinkin rikas että voin parin vuoden päästä sanoa tehneeni elämäni parhaimpia päätöksiä. Kaikesta kivasta huolimatta on alkuvuosi ja kevät on ottanut todella mehut minusta. Onneksi ennen kiireistä kesää sain pitää yhden viikon palautumislomaa, se tuli tarpeeseen ja syksyllä odottaakin seuraava lomapätkä.
Alkuvuosi ja kevät oli todella rankka opintojen saralta. Keväällä oikeastaan hukuin päällekkäisiin koulutehtäviin ja aika ei meinannut riittää sitten millään mihinkään muuhun kuin kotona nukkumiseen. Välillä tuli mietittyä olinko haukannut liian ison palan koulun suhteen. Kaiken lisäksi jouduin tekemään erilaisia valitus ja selvityspyyntöjä työkkäriin ja liitolle siitä etten ole kokoaikainen opiskelija vaan osa-aikainen. Edelleen odotan puolen vuoden jälkeen päätöstä tästä valituksesta kelalta. Koko prosessi vaati itsessään kymmeniä arkkeja paperia, muutaman valituskirjeen kirjoittamisen, varmaan satoja minuutteja puhelimessa, toiset kymmenet erilaista sähköpostia ja tapaamisia. Kuitenkin minut edelleen luetaan kokoaikaiseksi opiskelijaksi vaikka työskentelenkin kokoaikaisesti, välillä en ymmärrä tätä Suomen koulupolitiikkaa...
Kuitenkin kevään opinnot laitettiin pakettiin viimeinkin viime viikolla, kun saimme palautettua vihdoinkin kevään viimeisen kurssin loppuraportin järjestämästämme tapahtumasta. Järjestimme Hämeenlinnassa After Work-tapahtuman yhteistyössä Scandicin kanssa, teimme tapahtumaan afteri-buffetin ja saimme tapahtumaan pari esiintyjääkin viihdyttämään asiakkaita. Vaikka väkeä ei ollut niin paljon kuin olisimme halunneet niin silti se oli onnistunut. Eli voin sanoa että ensimmäinen vuosi ammattikorkeaa on kunnialla takana ja syksyllä voidaan jatkaa sitten uusilla voimilla ja haasteilla.
Aikalailla vuoden vaihteen jälkeen koin aika ison muutoksen elämässäni nimittäin muutimme S:n kanssa yhteen. Muuttomme oli aikamoinen, nimittäin itse pakkailin äitini, siskoni ja kaverini voimin muuttoaamuna omaa asuntoani ja lastasimme vasta pakattuja laatikoita muuttoautoon :D. Muutimme molemmat pienistä kerrostaloasunnoista yhteiseen rivitalokolmioon, josta löytyi oma ihana takapiha. Mutta nyt sitten noin puolen vuoden jälkeen nostamme kytkintä ja suuntaamme Helsinkiin. Käymme tällä viikolla kirjoittamassa vuokrasopimuksen ja luultavasti muutto olisi heinäkuun puolessa välissä. Muistan silloin kun ammattikoulussa olin päättänyt kiven kovaa että valmistumisen jälkeen nostan kytkintä ja lähden Helsinkiin, mutta kuitenkin valmistumisen jälkeen jäin Hämeenlinnaan. Nyt sitten vihdoin pääsen toteuttamaan teiniaikojen haaveen, vielä jakaen sen toisen kanssa. Hieman kyllä kauhistuttaa lähteä tästä pienestä lintukotokaupungista, mutta onneksi pääsee muuttamaan S:n kanssa jolloin pakokauhu ei ole niin paha kuin yksin muuttaessa.
Miksi sitten suuntaamme Helsinkiin? Noh... Instagramin puolella vähän paljastelinkin tuossa huhtikuussa että kävin kirjoittamassa työsopimuksen Helsingin suuntaan. Sain keväällä pieni muotoisen päähän pistoksen hakea aivan ytimeen aukeavaan hotelliin, uskoen tietenkin etten saa sitä paikkaa. Mutta kutsut tuli työhaastatteluun ensimmäiselle sekä toiselle kierrokselle ja kappas vain olinkin yhtäkkiä kirjoittamassa nimeäni työsopimukseen. Tuntuihan se pelottavalta jättää kaikki tuttu, turvallinen ja vanhat työkaverit mutta ehkä minun oli aika vaihtaa vähän kuvioita kolmen ja puolen vuoden jälkeen. Kyseessä oli kuitenkin niin houkutteleva mahdollisuus jolle ei voinut sanoa yksinkertaisesti sanoa ei. Edelleen olen ehkä vähän pökerryksissä ja kauhuissani tästä kaikesta, mutta kuitenkin haluan antaa kaikkeni tälle. Ja uskon etten tule katumaan näitä lyhyitä yöunia ja pitkiä työpäiviä.
Lisäksi tämä kevät on mennyt varsinaisessa flunssakierteessä, mutta uskon että kroppa yrittää vain purkaa stressiä näin. Vaikka alkuvuosi on ollut stressaava niin silti on se ollut sen arvoinen, uskon että kaikki pinnistykset tulevat tuottamaan hedelmää vielä joskus tulevaisuudessa.

Oletteko saavuttanut tänä vuonna unelmianne?