My first eyeglasses

Huomenta vaan kaikille ja aivan ihanaa perjantaita ! Meitsi viettää vapaa päivää ja latailen akkuja huomiseen rutistukseen.
Näin perjantain kunniaksi ajattelin tulla jakamaan teille omia ajatuksia, mietteitä ja kokemuksia siitä kun näin "aikuisiällä" optikko suosittelee koko aikaisia silmälaseja. Minulle siis määrättiin ensimmäiset kaukolasit kun olin nelosluokalla kun en nähnyt enää kunnolla taululle ja koko aikaisesta siristelystä tuli hirveät päänsäryt. Tällöin astelimme optikolle vanhempieni kanssa ja sitten kahden vuoden välein käytiin päivittämässä tilannetta. Molemmilla vanhemmillani on silmälasit jotka on näin nuoruusiässä saatu ja osasin jo valmistautua että joskus omiakin kasvoja koristaa silmälasit.
Valehtelematta viimeisestä optikkokäynnistä oli viitisen vuotta ennen kuin nyt joulukuussa asteltiin Janin kanssa yhdessä optikolle. Tutkimukset tehtiin ja optikko näytti että miten huonosti oikeasti näin, niin itkuhan siinä tuli. Tässä vaiheessa optikko suositteli minulle että lasit kanttaa ottaa todellakin käyttöön. Kehyksiä valitessa kiinnitettiin huomiota että ovat mahdollisimman kevyet, tuntuvat omilta heti ensimmäisellä kokeilu kerralla, neutraaliväritys ja linssien muoto. Näitä kehyksiä kokeillessani tiesin heti että nämä ovat NE, minun silmälasini.
Kyseessä on siis InStylen kehykset, simppelit ja kultaisilla metalli yksityiskohdilla. Nämä menee niin arjessa kuin juhlassa ja millä tahansa kampauksella, meikillä ja vaatetuksella. Kunnon joka paikan höylät.

Laseja odotettiin viikon verran jännittyneenä ja en meinannut pysyä housuissani kun sain tekstiviestin että lasit ovat saapuneet liikkeeseen. Laseja hakiessani sankoja muokattiin ja suositeltiin että aloitan seuraavana päivänä linsseihin totuttelun kun siihen aikaan silmäni olivat jo väsyneet. Ja jännitys vain tiivistyi ja tiivistyi seuraavalle päivälle. Ensimmäinen päivä näiden kanssa olikin erittäin hauska. En oikein pystynyt luottamaan joidenkin asioiden muotoihin esimerkiksi auton kojelaudan muotoon, oliko se vino vai suora vai päästäkö vippaa. Parin päivän ajan oli pieni muotoinen silmäsärky ja jomotus päässä, mutta migreenit ovat kuukauden aikana vähentyneet ja nyt alkaa särkemään silmiä ja päätä jos minulla ei ole laseja päässä.
Näen suhteellisen hyvin ilman lasejakin vieläkin ja välillä ne unohtuvat kauppareissun ajaksi tai lähtiessäni johonkin nopeasti. Silti laseista on tullut yksi osa olemustani näinkin nopeassa ajassa ja lasit antavat sellaista pientä naisellista olemusta ulkonäköön.
Muutama vuosi sitten jos minulle oltaisiin sanottu että koko aikaset lasit käyttöön olisin sanonut että Hell No mutta nyt sanon että Hell Yes !

Millaisia kokemuksia teillä on ollut ensimmäisistä koko aikasista silmälaseista ?