Miksi rakastan ammattiani ?

Heippa ihanat ! Ne jotka on jo pidemmän ajan seuraillut blogiani niin tietää että olen ammatiltani kokki, valmistuin 2016 keväällä ammattiini mahtavan luokan kanssa ja olen nyt yli vuoden verran tehnyt töitä nykyisessä työpaikassani.
Opintojen aikana saimme toteuttaa monen monta projektia, iltaravintoloita, tilauksia, lounaalla a la cartea, tarjoilua, keittiöpäivien aikana oppimista ja luomista. Kokin opinnot ovat melkein yhtä rankat kuin työelämä itsestään mutta ne kolme vuotta ovat sen arvoisia. Koulussa rennossa ympäristössä pökitämme itseämme kehittymään ja ylittämään itseämme ja työssäopissa kovetamme, valmistelemme itseämme ja maistamme todellista työtä ennen kuin lähdemme ammattitaitoisina työelämään.

Kokin ammatissa on monta hyvää ja huonoa puolta, varmaan niin jokaisessa ammatissa on. Kuitenkin musta tuntuu että jos olisin lähtenyt peruskoulun jälkeen lukioon tai opiskelemaan jotain muuta niin en olisi koskaan kasvanut siksi mitä olen nyt.
Tässä ammatissa rakastan monipuolisuutta, vaihtoehtoja mitä voi tehdä. Voi valita suurtalouskeittiön, laivojen, eri ravintoloiden, hotellien väliltä, mitä ikinä haluatkaan tehdä ja missä haluat olla hyvä. Itse olen vuoden aikana huomannut että hotellin keittiö on jotenkin mun juttu. On niin monta eri asiaa mitä voi vain tehdä, lounas ja päivällisen noutopöytiä, aamiaista, A la Cartea, kokouksien kahvitarjottavia, alkuruokia, pääruokia, jälkiruokia ja asiakaspalvelua.
Myös alassa on se hienous että koskaan ei ole toista samanlaista päivää, joka päivä saat kokeilla jotain uutta ja oppia jotain uutta. Kuitenkin kaikki päätökset tulevat rutiinin omaisesti, silloin huomaa että tietää miten toimia kyseisessä tilanteessa joka on kehityksen kannalta hienoa. Jokaisena työpäivänä kehitymme, suuntaan jos toiseen. Kehittyminen on tärkeää tässä ammatissa, ruokatrendit muuttuvat koko ajan ja niiden perässä pitää pysyä ja kehittyä niiden suuntaan jotta asiakaskunta kulkee mukana.

Ehkä tärkeintä mikä tässä työssä on tekemisen arvoista on positiivinen asiakaspalaute. Silloin kun asiakas tulee kertomaan sinulle kasvotusten, tarjoilijan kautta tai kirjallisena että ruoka on ollut erittäin hyvää, se lämmittää sydäntä, silloin tietää että on tehnyt jotain oikein sinä päivänä ja saanut asiakkaan iloiseksi ruoan voimalla. Niin kuin sanotaan; tie ihmisen sydämeen käy vatsan kautta. Välillä tietenkin tulee sellaisia hetkiä ettei vain jaksaisi, kroppa on sanomassa itseään irti, univelat painaa ja työpäivä on venynyt 10tuntiin niin silloin parasta, vapaa päivien lisäksi tietenkin, on työkaverit jotka auttaa jaksamaan rennolla mutta tekevällä otteellaan työhön. Meidän keittiön työporukka on niin mahtava että heidän kanssa vain jaksaa painaa vain eteenpäin. Heiltä myös oppii aina jotain uusia asioita ja tapoja.
Kiire, stressi ja paine niskassa ovat osa tätä työtä, se että koko päivä juostaan hirveässä vessahädässä, selkä märkänä, jalat hoosiannaa huutaen, verta roiskuen on osa kokin ammattia ja se on se mikä tekee tästä intohimon ammatin.

*Kaikki postauksen kuvat ovat omilta kouluajoiltani ja kuvat on ottanut Teemu Rantanen, kuvaajalta on pyydetty lupa käyttää kuvia tässä postauksessa.